E.M.Forster: Talo jalavan varjossa
Englantilaisuutta ennen ensimmäistä maailmansotaa. Saksalaisiakin sivutaan ajalta, jolloin Saksa tarkoitti Goethea ja Schilleriä.
Yllättävän hyvä klassikko siihen nähden, että kirjaa ei usein mainita. Schengelin sisarukset sivuavat Wilcoxin perhettä yhden kesäöisen suudelman vuoksi, ja kaikkien elämä muuttuu. Kirjassa on hillittömän hauskoja kohtia, välillä juututaan filosofoimaan, ja tarinan taustana on Howards End, suomennoksen "talo jalavan varjossa", vaikka suurimmaksi osaksi tapahtumat sattuvat aivan muualla. Tätä ei voisi tapahtua nykyaikana (suudelma heittää kaksi sukua kaaoksen valtaan), mutta silti kirjassa on paljon nykyaikaankin sopivaa - herra Wilcoxin iskulause on "aina on köyhiä ja rikkaita", ja sillä oikeutuksella hän jättää köyhät yksilöt kohtalonsa huomaan. Ja löytää heidät omalta tieltään, muuttamassa oman perheensä elämän.
Suosittelen.
Yllättävän hyvä klassikko siihen nähden, että kirjaa ei usein mainita. Schengelin sisarukset sivuavat Wilcoxin perhettä yhden kesäöisen suudelman vuoksi, ja kaikkien elämä muuttuu. Kirjassa on hillittömän hauskoja kohtia, välillä juututaan filosofoimaan, ja tarinan taustana on Howards End, suomennoksen "talo jalavan varjossa", vaikka suurimmaksi osaksi tapahtumat sattuvat aivan muualla. Tätä ei voisi tapahtua nykyaikana (suudelma heittää kaksi sukua kaaoksen valtaan), mutta silti kirjassa on paljon nykyaikaankin sopivaa - herra Wilcoxin iskulause on "aina on köyhiä ja rikkaita", ja sillä oikeutuksella hän jättää köyhät yksilöt kohtalonsa huomaan. Ja löytää heidät omalta tieltään, muuttamassa oman perheensä elämän.
Suosittelen.
posted by Mette | 3:41 AM
2 Comments:
Tuo kirja on yksi suosikkejani. Siitä on myös elokuva, Emma Thompson pääosassaan.
Kiinnostava huomio on myös erityisesti sen lopussa painotettu tunnelma, että ollaan aikakausien ja ihmistyyppien rajalla. Että huominen on Wilcoxien, jotka ajaa pöristelevät ympäriinsä, ja ohimennen tallovat hennommat ja heikommat syrjään. Kirjoitusajankohtaansa nähden erittäin selvänäköinen huomio.
Minusta Scleugelit voittivat Wilcoxit. Kirjan lopussa Charles Wilcox on vankilassa ja Henry Wilcog vertauskuvallisessa sellissä, koska hän nöyrtyneenä miehenä kärsii Howards Endin suljetussa huoneessa heinänuhaansa, kun taas Schleugelin sisarukset nauttivat valaudesta, auringosta ja niittyjen tuoksusta. Henki voitti aineen.
Post a Comment
<< Home