Anne McCaffrey - Mercedes Lackey: The Ship Who Searched

Anne McCaffreyn eräs hedelmällinen oivallus scifikirjallisuudessa oli ajatus aivolaivoista. Yksilöt, jotka syntyivät parantumattoman epämuodostuneina tai kehittymättöminä, mutta joilla oli täydellisen toimivat aivot, istutettiin avaruusalusten (tai myöhemmissä sovelluksissa vaikkapa avaruusasemien) "aivoiksi" ja kytkettiin neurologisesti järjestelmiin. He toimivat paremmin kuin keinotekoiset älyt, koska ihmisaivot ovat joustavia ja ottavat yllätyksiä vastaan. Aivolaivoille annettiin kumppaneiksi "lihas", ihminen, joka hoiti ne jalkoja ja käsiä vaativat toiminnat, joihin alus ei pystynyt (ja joutui niihin vaaroihin, joihin ihminen voi joutua).

Anne McCaffreyn alkuperäinen aivolaiva, Helva, oli traaginen hahmo, koska Anne käytti viimeiseen asti ne mahdollisuudet, jotka alukseen vangittujen ihmisaivojen ja ihmiskumppanin suhteessa olivat. Usea muu kirjoittaja on tehnyt yhteistyötä Annen kanssa ja luonut omia versioitaan tästä suhteesta. Mercedes Lackey on lopulta onnistunut luomaan onnistuneen romanssin aiheesta.

"The Ship Who Searched" on söpö ja pidän siitä kyllä, mutta jotenkin McCaffreyn alkuperäinen traagisuus on tehokkaampaa kuin tämä onnellisesti päättyvä yhteiselo (juonikavallus: tässä tarinassa kehitetään kauko-ohjauksella toimiva - hmmm - ihmisenkorvike). Tosin Hypatia Cade, aivolaivaksi päätyvä tyttö, on ihan kiva tuttavuus, ja onnelliset loput ovat aina mukavia.