Peter Höeg: Kertomuksia yöstä

Tunnustan, etten kykene kovin paljon pitämään Höegistä - paitsi tästä novellikokoelmasta. Novellit tuovat mieleeni Karen Blixenin tarinat. Hiukan outoja, eräällä tavalla vinksahtaneita tarinoita, jotka vaativat useampiakin lukukertoja - tai rivien välistä lukemista - jotta tarinat aukenevat. Sisältönä on usein keskustelu, jossa osapuolet aukenevat hitaasti ja heistä paljastuu koko tarinan mullistavia piirteitä (iäkäs klovni onkin naamioitunut nuori poika, rakastava aviopari yrittää tappaa toisensa).

Silkkaa fantasiaa vai maailma erilaisesta kulmasta? Tutkimuksen arvoista kerrontaa.