Stephenie Meyer: The Host

Tuntuu oudolta, että paikalliskirjastoni on luokitellut "The Host" -kirjan lastenosastolle. Minä olisin pannut kirjan aikuisten science fictioniin.

Vähän taustaa: monissa science fiction -kirjoissa käydään ajankohtaista keskustelua scifiksi naamioituna. Esimerkiksi Isaac Asimovin robottikirjat (erityisesti "Teräsluolat") käsittelevät kansalaisoikeustaistelua ja "marsilaiset hyökkäävät" -tyylisiä filmejä tehdään Yhdysvaltojen sotilaallisesti hyökkäävinä kausina. "Body snatchers" -tarinoita filmattiin McCarthyn kommunistivainojen aikana. Naapurinne on aivan normaali ja puhuu normaalisti, mutta yhtäkkiä hän onkin muuttunut - hänet on käännytetty ja puhutte tietämättänne kommarin kanssa. Jos ette pidä varaanne, huomaatte omaksuneenne hänen kantansa ja olette itsekin kommari. Kunnes sankari, suoraselkäinen amerikkalainen, näkee huijauksen läpi ja kukistaa muukalaisajattelun.

Ymmärrettävää on, että body snatchersit ovat jääneet aika tavalla taka-alalle. (Alien-filmit käsittelevät aihetta eri näkökulmasta - minusta ne ovat AIDS-kauden lapsia.) Yllättävästi Stephenie Meyer on tarttunut aiheeseen ja tehnyt siitä jotakin ihan muuta.

Meyerin tarina on kerrottu "sielun", ihmisruumiin valtaavan muukalaisen, näkökulmasta. Sieluilla on useita erilaisia planeettoja ja elämänmuotoja vallassaan. Meyer on onneksi epämääräinen kuvatessaan toiminnan tekniikkaa - hän voisi upota syvälle suohon, jos yrittäisi tarkemmin selostaa, miten koko ihmiskunta on vallattu.. Eettinen perustelu ihmisten valtaamiselle on ihmisrodun tunnettu väkivaltaisuus, joka herättää rauhanomaisissa sieluissa suoranaista pahoinvointia. He katsovat, että maailma vain paranee heidän käsissään, varsinkin kun he ovat kehittäneet parannuksen ihmiskunnan kaikkiin sairauksiin. Ainoita väkivaltaisia sieluja ovat "etsijät", jotka metsästävät ihmisiä ja tuovat heidät keskuksiin, joissa heidän aivoihinsa sijoitetaan sielu. Useimmiten ihminen menettää tajun itsestään, vain hänen muistonsa jäävät uuden sielun käytettäväksi.

On tietysti ymmärrettävä, että vielä irrallaan olevat ihmiset suhtautuvat varsin nuivasti tähän toimintaan, jopa väkivaltaisesti. Etsijätkään eivät ole tappamisen yläpuolella, jos heitä vastustetaan. Sielut ja ihmiset erottaa toisistaan ohuesta arvesta niskassa, josta sielu sijoitettiin aivoihin, ja hopeanhohtoisesta värisävystä silmissä. Niinpä vastarintaihmiset kulkevat uhkarohkeasti sielujen joukossa näpistelemässä elintarvikkeita ja muuta välttämätöntä.

Kumpi laji on parasiitti nyt, kun useimmat entiset ihmiset ovat sieluja, ja ihmiset ovat piilossa, mutta riippuvaisia heistä?

Tarinan alussa "Wanderer", arvostettu sielu, joka on käynyt läpi elämänkaaren sielujen kaikilla planeetoilla, siirretään ihmiseen. Hänelle käy kuten välillä käy; kyseinen ihminen, Melanie, on liian voimakas eikä suostu häipymään. Etsijä valittaa, että aikuisista ihmisistä monet jäävät tällä tavoin majailemaan, jos he ovat olleet riittävän lujatahtoisia.

Melanie jäi kiinni yrittäessään etsiä serkkuaan Sharonia. Hän on voimakkaasti rakastunut Jared-nimiseen ihmiseen ja kokee myös syvää äidinrakkautta pikkuveljeään Jamieta kohtaan. Kun Wanderer tutkii Melanien muistoja, hänkin rakastuu sekä Jarediin että Jamieen. Wanderer ei kestä sielujen tasaista, tyytyväistä elämää, vaan lähtee Melanien muistojen ohjaamana etsimään Jeb-setänsä piilomökkiä, jossa nuo kaksi rakastettua voivat olla.

Wanderer ja Melanie joutuvat ensin sovittelemaan keskinäisiä ristiriitojaan ja pakenemaan harvinaisen häijyluontoista etsijää. Sitten he löytävät niin Jeb-sedän kuin kaivatun parinkin. Nyt seuraa lisää ongelmia - ihmiset pelkäävät, inhoavat ja halveksivat sieluja ja Wanderer puolestaan pelkää aivan oikeutetusti ihmisten väkivaltaa. Ryhmädynamiikka mutkistuu, kun eräs piiloutuneen ryhmän mies, Ian, rakastuu Wandereriin, ei Melaniehen. Samassa naisen ruumiissa on kaksi mieltä, jotka molemmat rakastavat Jaredia, joka ei usko Melanien olemassaoloon ja halveksii Wandereria, ja toista rakastaa toinen mies.

Tästä tarinaa pyöritetään, outona ihmissuhdedraamana, mutta myös verraten koko ajan ihmisiä ja sieluja. Lisää vertailuja syntyy; Wanderer (jota Jeb alkaa kutsua Wandaksi) saa selville, että ihmiset kaappaavat koko ajan sieluja, avaavat kallon ja silpovat paljastamansa sielut. Työn tekee tohtori, joka kärsii teoistaan - ihmisten vuoksi. Wanda sattuu paikalle, kun kaksi ihmisruumista on peitetty, mutta silvottujen sielujen osat ovat pitkin leikkauspöytää. Eräs ryhmästä sanoo: "Mutta mehän peitimme heidät kunnioittavasti" huomaamatta lainkaan, että Wandalle sielut, eivät ihmiset, ovat inhimillisiä.

Ryhmässä on myös Melanien serkku Sharon, joka mielenkiintoisesti on ainoa, joka kieltäytyy tottumasta Wandan läsnäoloon. Yleensäkin pakolaisryhmän jäsenet ottavat eri tavoin kantaa Wandaan; syntyy vaihtelevia tilanteita varsinkin, kun sisukas etsijä tappaa yhden ryhmästä ja jää itse vangiksi.

Kiehtova kirja erikoisesta aiheesta ja näkökulmasta.