Daniel Chirot ja Clark McCauley: Miksei tapeta niitä kaikkia?

Poliittisen joukkomurhan logiikka ja ehkäisy

Harvinaisen selkeä tutkimus kansanmurhien, joukkotuhojen ja pienempienkin poliittisten joukkomurhien syistä ja keinoista lieventää niitä )kokonaan niitä ei koskaan saada loppumaan).

Kirjan esittelemät perusteet ovat ansiokkaita siksikin, että ne sopivat kaikkiin erittelemättä esimerkiksi natsien tekemiä massamurhia joksikin erikoistapaukseksi. Jos jokin kansanmurha demonisodiaan, luullaan myös, että sellaista ei voi enää tapahtua. Chirotin ja McCauleyn analyysi sopii kaikkiin Tsingis-kaanista Ruandaan. Niinpä se myös tunnustaa, että hilpeään levollisuuteen ei voi antautua. Se voi tapahtua taas, ja se voi tapahtua missä tahansa, missä tietyt ehdot toteutuvat samaan aikaan.

Poliittisen joukkomurhan neljä pääperustetta ovat tarkoituksenmukaisuus (tähän sopii intiaanien surmaaminen uudisraivaajien tieltä), kosto (Jugoslavia), silkka pelko (vaikkapa myös Jugoslavia) ja saastumisen pelko - missä kohtaa natsit tulevat kuvaan, mutta myös monet muut - saastuminen voi olla uskonnollista, poliittista, kansanluokan pelkoa tai rasistista. Oikeastaan monella rasistilla on motiivinaan muitakin kuin ihonväriin perustuva inho.

Toinen pohdittu tekijä on, miten tavallisista ihmisistä saadaan teurastajia - ja meistä saadaan. Tässä kohtaa käsitellään myös organisointi - joukkotapot muuttuvat kansanmurhiksi, kun jokin ryhmä ottaa johdon ja tekee hommasta systemaattista. Ja viimeisenä olemuksellistaminen, kuten kirjassa on suomennettu ilmiö, joka saa ihmisen lopettamaan toisten ihmisten katsomisen yksilöinä ja alkaa nähdä heidät "niinä toisina" - kasvottomana massana. Tiedättehän - "ne kaikki ovat laiskoja/raiskaajia/likaisia..." Viimeisenä kiihokkeena todetaan vaarallinen samankaltaisuus. Kun "ne toiset" elävät keskuudessamme, näyttävät samalta, käyttäytyvät samoin, harrastavat samaa ja panevat lapsensa samoihin kouluihin, heistä tulee vieläkin vaarallisempia - "heistä" tulee "me", ja sitähän "me" emme voi sietää. Ehkä "heistä" tulee jopa parempia? Sitä ei voi sietää! Miksei tapeta niitä kaikkia?

Onneksi asioihin voi myös vaikuttaa ja tappavan liipaisimen painamisen pysäyttää ajoissa, ja sitä käsittelee kirjan loppuosa.

Varsinkin nyt, kun "monikulttuurisuudesta" on yhtäkkiä tullut kirosana, panisin tämän kirjan täytyy-listalle ja myös koulujen lukioluokkien lukuohjelmaan. Ehdottomasti.