My Photo
Name:
Location: Tampere, Finland

Vapaasti temmeltämässä kirjojen ja Internetin ihmemaassa. Erityinen mielenkiinto pieniin eriskummallisuuksiin tässä suuressa maailmassa.

Tässä arviointeja vuoden 2006-2011 aikana lukemistani kirjoista.

Tuesday, September 09, 2008

Seppo Jokinen: Koskinen ja siimamies

Dekkareita on monta laatua. Klassiset murhamysteerit, kuten Agatha Christie ja Rex Stout -kirjat, seuraavat monimutkaisia juonenkulkuja kuin shakkipeliä, ja uhri on lähinnä koristeellinen välttämättömyys. Minun mielstäni niitä on kiehtovaa lukea. Uudenaikainen amerikkaleinen sarjamurhaajatyyli mässäilee rikoksen karmivilla yksityiskohdilla, ja minä ainakin kyllästyn tällaisiin kirjoihin nopesti, vaikka ne ensin sairaalla tavalla kiinnostavat. Tämän lajin kirjoja ovat vaikkapa Patricia Cornwellin, Karen Slaughterin ja James Pattersonin kirjat. Sitten ovat ne, joissa tutkivien poliisien yksityiselämä on tärkeämpi kuin selvitettävät rikokset - Elizabeth George. Nämä "Kauniit ja rohkeat" -linjan kirjat eivät minua myöskään kiehdo.

Erityisesti Pohjoismaissa kirjoitetaan dekkareita, jotka ovat syvyyspsykologisia - Karen Fossum -tyylisiä. Hyvä linja, mutta aivan henkilökohtaisesti ottaisin syvyyspsykologiani ilman murhaa. Makuasia. Ja sitten tulevat ihan selkeät, poliisin työtä realistisesti esittelevät kirjat, joista ajallisesti ensimmäisinä muistan Ed MacBainin 87. piiri -kirjat. Ne ovat hyvää, rehellistä luettavaa. Seppo Jokinen kirjoittaa sellaisia.

Minulle tämä - Jokisen esikoisteos - on virkistävää luettavaa. Asiaan ei niinkään vaikuta tamperelaisuus, vaikka onkin mukava tunnistaa paikat. Tärkeämpää on tunnistaa ihmiset ja heidän ongelmansa. "Koskinen ja siimamies" -kirjassa löytyy 16-vuotias tyttö ongensiimalla kuristettuna Hervannasta. Samaan aikaan poliisi - Sakari Koskinen - joutuu selvittelemään kioskin ryöstöä Pispalanharjulla. Josakin välissä pitäisi myös auttaa vaimoa lastennäytelmässä, pelata puulaakijalkapalloa ja syödä poliisiaseman vähemmän herkullista ruokaa.

Vasta kaksi kirjaa luettuani uskoni sumalaisiin poliiseihin sen kuin vahvistuu. Jämäköitä perusmiehiä ja asiallisia perusnaisia, riesana tavalliset ihmiset, jotka salamannopeasti päättelevät syyllisen ja rupeavat itse toimiin, koska poliisi on niin tumpelo. Uhrit ja syylliset asuvat naapurissamme, poliisit ja heidän perheensä samoin. Elämä on.


0 Comments:

Post a Comment

<< Home