Frederick Taylor: Berliinin muuri

Itäsaksalainen sotilas Conrad Schuman loikkaa länteen - kuvaaja Peter Leibing

Yllä oleva kuva on eräs kirjassa "Berliinin muuri" olevista, kirjassa liian pienistä valokuvista. Kuvaaja kertoo kirjassa, että hänellä oli vain yksi filmiruutu jäljellä, kun hän näki tämän spontaanin paon, mutta kuva osui nappiin. Tässä vaiheessa - 13. elokuuta 1961 - muuri oli vasta piikkilankaa eikä se uskomattoman massiivinen rakennelma, joka siitä 9. marraskuuta 1989 mennessä tuli.

Taylor kertoo muurin ja useiden siihen liittyvien ihmisten historian; traagisen, ironisen, huvittavan ja joskus irvokkaankin. Kertojanote on räväkkä, tarinat erinomaisia ja taustatyö pätevää. Ainakin minulle tuli yllätyksenä, että tämä kuuluisa muuri ei ole ensimmäinen; Fredrik Suuren isä rakennutti ensimmäisen muurin silloisen Berliinin ympärille. Hän kokosi sitä armeijaa, jolla hänen poikansa sittemmin koko ikänsä soti, ja estääkseen värvättyjään pakenemasta Fredrik Wilhelm rakennutti muurin, miehitti sen sotilailla ja käski ampua jokaisen, joka juoksi. Walter Ulbrichtilla oli esikuva omalle muurilleen.

Apropoo, tiedättekö, miten tämä nykyinen muuri loppujen lopuksi kaadettiin? Vahingossa. Puhtaasti byrokraattinen erehdys ja yksi valpas reportteri avasivat tulvaportit.

Traagisista kohtaloista yksi on kuvan sotilaalla. Pakonsa jälkeen hän sai töitä Länsi-Saksassa, meni naimisiin ja menestyi. Kun muuri lopulta kaadettiin, hän tapasi Itä-Saksaan jääneet sukulaisensa ja ystävänsä. He olivat katkeria hänen paostaan ja menestyksestään ja näyttivät sen hänelle. Schuman hirttäytyi. Asioilla tapaa olla monta puolta.

Kirja niille, jotka harrastavat historiaa, niile, jotka haluavat ymmärtää lähimenneisyyttä, ja myös niille, jotka yksinkertaisesti pitävät jännittävistä tarinoista.