Dean Koontz: Pimeyden enkeli

"Pimeyden enkeli" alkaa uskonnollisena kirjana, viestejä tuonpuoleisesta ja niin edelleen. Sitten tarinan luonne muuttuu; kyse onkin kvanttifysiikasta ja scifi-kirjoista tutuista rinnakkaistodellisuuksista. Kirjaa lukiessa kannattaa huomata vinkkinä, miten monet henkilöt ovat taikureita. Todellisuus on silmänkääntötemppuja; silmänkääntötemput osoittautuvat todellisuudeksi. Kiehtovaa.

Suomennoksen nimeksi on annettu varsin tavanomainen "Pimeyden enkeli". Alkuperäinen nimi on oudosti "From the Corner of His Eye". Annoin lukiessani kirjalle nimeksi "Tänä merkityksellisenä päivänä" ja minulla on vaikeuksia muistaa, että se ei ole kirjan nimi; olin vähällä kirjoittaa sen blogin otsikkoonkin.

Mies heittää vaimonsa alas palotarkkailutornista.
Raiskattu tyttö kuolee synnytykseen.
Rakastava aviopari ajaa synnytyssairaalaan, joutuu kolariin ja mies kuolee.

Kaikki tapahtumat sattuvat samana päivänä, mutta eri puolilla Yhdysvaltoja. Tarinat kietoutuvat yhteen monin merkillisin tavoin.

Dean Koontz seuraa harvinaisen läheltä vaimon murhaajan - sanaleikinomaisesti nimeltään Junior Cain - elämää ja mietteitä. Hän haluaa tuoda esiin sen, minkä eräs kirjan henkilöistä toteaa:

Elokuvissa ja kirjoissa on se ongelma, että ne saavat pahan näyttämään hohdokkaalta ja jännittävältä, vaikka se ei ole lainkaan sitä. Se on pitkästyttävää ja masentavaa ja typerää. Kaikki rikolliset tavoittelevat halpoja elämyksiä ja helppoa rahaa, ja kun he saavat niitä, he haluavat vain lisää samaa, yhä uudelleen. He ovat pinnallisia, tyhjiä, ikävystyttäviä ihmisiä, jotka eivät kykenisi viiden minuutin kiinnostavaan keskusteluun, jos sinulla olisi niin viheliäinen onni, että joutuisit kutsuille, jotka olisivat täynnä heitä. Ehkä jotkut saattavat olla nokkelia kuin apint jonkin aikaa, mutta he eivät ole juuri koskaan älykkäitä. Luoja varmaan haluaa, että me nauramme näille hölmöille, sillä jos emme naura heille, silloin me tavalla tai toisella kunnioitamme heitä. Jollet tee pilkkaa Cainin kaltaisesta paskiaisesta, jos pelkäät häntä liiaksi tai jos vaikkapa katsot häntä juhlalliseen tapaa, silloin sinä osoitt hänelle enemmän kunnioitusta kuin minä koskaan aion osoittaa. Saako olla toinen lasillinen viiniä?

Kirjan takakansitekstin on muuten tehnyt joku, joka ei ole kirjaa lukenut. Siellä väitetään Barthomolew Lampionin menettävän näkönsä 13-vuotiaana, vaikka hän kirjassa oli 3-vuotias. Ero on merkityksellinen juonelle ja henkilöille. Ei kannattaisi mainita, ellei tällainen olisi keskimääräistä tyypillisempää takakansiteksteille.