Roger-Pol Droit: Esineiden luonto

Droitin kirjan alaotsikko on "filosofisia tutkimuksia". Täsmälleen ottaen filosofisia tutkimuksia esineistä. Toiset ovat osuvia, jopa hätkähdyttäviä, toisissa taas on kikkailun maku (miksi työntökärryjen pitäisi tuoda mieleen natsien kaasukammiot?).

Otetaan vaikkapa paperiliitin:

Paperiliitintä ei todellakaan voi sanoa mahtailijaksi. Se ei tee elettäkään vetääkseen katseita puoleensa. Itse asiassa se ei vedä niitä puoleensa koskaan. Kukaan ei väitä, että se olisi kertakaikkisen välttämätön. Se suorittaa palveluksia, tekee mitä käsketään kykyjensä mukaan, sinnikkäästi. Se on reilu. Ei nerokas, mutta reilu.

Tai tietokone, tuo tietoisuutemme jatke:

Kirkkaus, tasainen valo. Ennen kaikkea muuta, muovia, kaapeleita, prosessoria, näppäimistöä ja oheislaitteita, tietokone on valoa.

Me itsekin muutumme jatkuvasti esineiksi:

Sen, joka yrittää pohtia meidän ja esineitten välisiä suhteita, olisi syytä kiinnostua ruumiimme jatkuvasta muuttumsiesta esineeksi. Siitä irtoaa yhtä mittaa karvoja, pieniä ihohippusia, hiuksia ja kynnenpalasia. Ikään kuin ruumiin reunat keikahtelisivat lakkaamatta ja kitkattomasti esinemaailmaan.

Luulenpa, että tästä kirjasta pitää paljon tai sitten sitä inhoaa. Omaa kantaani en ole vielä päättänyt.