Ian McDonald: River of Gods

Intia vuonna 2047. Keinotekoiset älyt - aeait - ovat kaikkialla. Niiden pelätään kehittävän itse kolmanenn sukupoven aeain, ihmistä monin verroin älykkäämmän, tisenäisen älyn. Nyt jo Krishna-poliisit jahtaavat ohjaksistaan irronneita aeaita.

Ilmastonmuutos on pitkällä. Intia kärsii kuivuudesta, monsuuni ei ole tullut kolmeen vuoteen. Vesisodat ovat alkaneet. Intia on jakautunut useisiin valtioihin; Awadhi (nykyinen Uttar Pradesh) ja Bharat (Rajasthan) taistelevat padosta. Sotaa käydään pitkälti robottiasein. Koko Intia katselee saippuaoopperoita, jotka nyt valmistavat ja näyttelevät pelkästään aeait.

Asteroidista on löydetty seitsemän miljardin vuoden ikäinen alienien artefakti, jossa on kolmen ihmisen kuvat. Lisa Durnau ja Thomas Lull ovat virtuaalimaailmoja rakentavia tiedemiehiä; Aj-tyttö on profeetta. Heidän polkunsa risteävät monin tavoin, samoin myös Tal-nuten (nutet ovat mikrobiologisesti muunnettuja, sukupuolettomia ihmisiä), Krishna-poliisin vaimon, afgaanireportterin, stand-up-koomikon, puutarhurin ja parin alamaailman murhaajan.

Kaiken ympärillä on ikuinen äiti Intia, jossa Ganges virtaa (vaikka vähävetisempänä) ja ihmiset elävät kuten aina ja heittävät kehäkukkaseppeleitä virtaan. En usko tekniikan kehitykseen kirjan tasolle vuoteen 2047 mennessä, mutta minun on helppo uskoa, että 40 vuoden kuluttuakin liikenne väistää pyhiä lehmiä kaduilla, uskonnolliset raivopäät polttavat junia ja saddhut istuvat tienristeyksissä. Ja ilmassa tuoksuu joen rannoilla poltettujen ihmisten tuhka.

Rikas, mukaansa tempaava kirja.