Georgette Heyer: Paholainen rakastuu

Luen harvoin rakkaushömppää, mutta jos luen, se on usein Heyeriä. Sitä pitäisi kyllä lukea englannin kielellä; Heyer hallitsee ihailtavasti valitsemansa aikakauden (regency) sanaston. Hankaluudet huomaa tästäkin suomennoksesta; kaikki hokevat koko ajan "Herra", vaikka ilmeisesti pitäisi olla "Mylord". Raapii korvaa.

Joka tapauksessa nopealiikkeinen kirja, joka perustuu henkilöerehdyksiin ja tunne-epäilyksiin. Ryntäillään pitkin Ranskaa milloin minkäkin pakoon lähteneen perässä (pakoonlähtöjen yleisin syy: "Hän ei rakasta minua!"), mutta lopussa kaikki oikeat parit saavat toisensa.

Heyerin erottaa monesta muusta lajin kirjailijasta naisten aktiivisuus - näitä ladyjä eivät miehet pyörittele - ja seuraavanlaisesta reippaasta tyylistä. Markiisi on kutsuille ajaessaan joutunut maantierosvojen väijytykseen ja ampunut yhden.

- Tapoitko sinä hänet, Dominic? herra Fox kysyi.
- Totta kai, herrasmies vastasi.
Herra Fox virnisti. - Mitä sinä teit ruumiille, poika hyvä? - Mitäkö tein? Vidal kysyi hivenen kärsimättömästi. - En yhtään mitään. Mitä minä olisin voinut ruumiille tehdä?
Herra Fox hieroi leukaansa. - Niin, mitäpä tosiaan, hän sanoi mietittyään tovin. - Mutta et sinä voi jättää ruumista tielle lojumaan, Dominic. Ihmiset saattavat nähdä sen palatessaan kaupunkiin. Naiset eivät pidä siitä.
- Sitä en tullut ajatelleeksi, Vidal myönsi ennen kuin vetäisi sieraimeensa nuuskaa. Hän vilkaisi viittaa pitelevää lakeijaa. - Kaupunkiin vievällä tiellä on ruumis. Herra Fox ei halua sen olevan siellä. Hoitakaa se pois sieltä.