Qiu Xiaolong: Punaisen sankarittaren kuolema

Iskin tähän kirjaan luettuani "Punaisen merkin tanssijan". Tämäkin on hyvä kuvaus Kiinasta ja sen elämästä. Luulenpa, että vauhti on nyky-Kiinassa niin kova, että Shanghaista ei enää löydy kirjassa vuonna 2000 kuvattuja ilmiöitä, kuten korttelipuhelimia, joita vahtivat eläkeläiset apunaan nuori henkilö, joka huutaa megafonilla puhelimeen pyydettyä henkilöä. Sen sijaan kirjan "Moscow Suburb" -ravintolan tyyppisiä paikkoja, joissa henkilökuntana on venäläisiä tyttöjä minihameissa, taitaa olla enemmänkin.

"Punaisen sankarittaren kuolema" on helppo huomata esikoisteokseksi. Paljon politiikkaa, paljon katkeruutta. Paljon purettuja patoutumia. Takalehtii kertoo, että kiinalaisessa painoksessa Shanghaista on tehty nimetön kaupunki ja poliittisia viitteitä on poistettu. Ymmärrettävää, mutta miten juonen voi ymmärtää ilman puolueen juonitteluja, toisiaan ilmiantavia kaadereita ja salakuuntelua? Amerikkalaiset kiehtovat Qiuta. "Punaisen merkin tanssijassa" on amerikkalainen naispoliisi, mutta jo tässä kirjassa vilahtavat amerikkalaiset korkea-arvoiset vieraat (joita viihdytetään hampurilaisilla ja appelsiinimehulla, vaikka he mieluummin söisivät kiinalaista ruokaa).

Joka tapauksessa kiinnostava kirja Kiinasta ja sen elämästä. Ja lähes yhtä paljon ruokaa kuin "Punaisen merkin tanssijassa". Nam.