Merete Mazzarella: Hyvä kosketus
Tässä kirjassaan Merete puhuu sairaudesta, terveydestä, hoivasta ja hoidosta sekä hyvästä ja pahasta kosketuksesta. Kirjoitan harkitusti "puhuu", koska hänen kirjallinen ilmaisunsa on kuin kuuntelisi viisaan ihmisen pulppuavaa puhetta.
Virginia Woolf kirjassaan "Oma huone" kaipasi naisten lausetta. Merete kirjoittaa naisten lauseita. Tätä tekstiä ei kukaan voi erehtyä pitämään miehen kirjoittamana. Joskus, harvoin, tapaan kirjan, jonka läpi haluan tunkeutua puhumaan suoraan kirjoittajan kanssa. Tai heittämään kirjan sivuun ja tarttumaan puhelimeen, sopimaan tapaamisesta ja sitten juttelemaan asioista viinipullon ääressä. (Tietenkin olisi sietämättömän röyhkeää tosielämässä tunkeutua sillä tavoin,,,) Merete Mazzarella kirjoittaa sellaisia kirjoja.
Pienenä esimerkkinä: kun Merete kertoo sairaan äitinsä valittaneen sairalan rumista, marjapuuronpunaisista pyjamista ja kummastelleen, maksavatko kauniit värit enemmän kuin rumat, ja Merete lisää, että keskitysleirillä ensimmäisenä riistettiin ihmisiltä omat vaatteet ja niiden mukana persoonallisuus, haluaisin kertoa omasta äidistäni. Hän sai aivoverenvuodon, ja pitkän aikaa vein hänelle sairaalaan omia puseroita ja keräsin ne taas kotiin pestäviksi. Sitten joku vei sairalan pyykkiin yhden puseroista - olimme äitini kanssa ostaneet sen yhdessä Saksan matkalla - ja se katosi. Sen jälkeen henkilökunnan neuvosta merkkasin vaatetussilla nimen ja osaston puseroiden niskan sisäpuolelle. Tätä tein, kunnes äitini hitaasti liukui normaalin elämän rippeistä sairaalan elämään ja lakkasi välittämästä. Sittemmin käytin itse kesäpuseroita, joiden niskassa (sisäpuolella tietenkin) luki "IV A". Lopulta (äitini kuoleman jälkeen) heitin hyvät puserot menemään, koska ne herättivät sietämättömiä muistoja.
Tällaista omien kokemusen ja kirjan tekstin yhteenkietoutumista oli koko lukukokemus. Tähän kirjaan palaan vielä usein, vaikka jo tämän arvostelun kirjoittaminen nostattaa kyynelet silmiin kaikkien niiden tunneryöppyjen ja yhtaikaa mieleen tunkevien muistojen ja kokemusten painosta, joita "Hyvä kosketus" herättää.
Virginia Woolf kirjassaan "Oma huone" kaipasi naisten lausetta. Merete kirjoittaa naisten lauseita. Tätä tekstiä ei kukaan voi erehtyä pitämään miehen kirjoittamana. Joskus, harvoin, tapaan kirjan, jonka läpi haluan tunkeutua puhumaan suoraan kirjoittajan kanssa. Tai heittämään kirjan sivuun ja tarttumaan puhelimeen, sopimaan tapaamisesta ja sitten juttelemaan asioista viinipullon ääressä. (Tietenkin olisi sietämättömän röyhkeää tosielämässä tunkeutua sillä tavoin,,,) Merete Mazzarella kirjoittaa sellaisia kirjoja.
Pienenä esimerkkinä: kun Merete kertoo sairaan äitinsä valittaneen sairalan rumista, marjapuuronpunaisista pyjamista ja kummastelleen, maksavatko kauniit värit enemmän kuin rumat, ja Merete lisää, että keskitysleirillä ensimmäisenä riistettiin ihmisiltä omat vaatteet ja niiden mukana persoonallisuus, haluaisin kertoa omasta äidistäni. Hän sai aivoverenvuodon, ja pitkän aikaa vein hänelle sairaalaan omia puseroita ja keräsin ne taas kotiin pestäviksi. Sitten joku vei sairalan pyykkiin yhden puseroista - olimme äitini kanssa ostaneet sen yhdessä Saksan matkalla - ja se katosi. Sen jälkeen henkilökunnan neuvosta merkkasin vaatetussilla nimen ja osaston puseroiden niskan sisäpuolelle. Tätä tein, kunnes äitini hitaasti liukui normaalin elämän rippeistä sairaalan elämään ja lakkasi välittämästä. Sittemmin käytin itse kesäpuseroita, joiden niskassa (sisäpuolella tietenkin) luki "IV A". Lopulta (äitini kuoleman jälkeen) heitin hyvät puserot menemään, koska ne herättivät sietämättömiä muistoja.
Tällaista omien kokemusen ja kirjan tekstin yhteenkietoutumista oli koko lukukokemus. Tähän kirjaan palaan vielä usein, vaikka jo tämän arvostelun kirjoittaminen nostattaa kyynelet silmiin kaikkien niiden tunneryöppyjen ja yhtaikaa mieleen tunkevien muistojen ja kokemusten painosta, joita "Hyvä kosketus" herättää.
posted by Mette | 10:17 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home